12.10.2017

Vuoden palomies on Kotkan poikii

Vuoden palomies Ilpo Tolonen on joutunut pitkän uransa varrella moneen kiperään paikkaan. Isänpäivää 1987 hän ei unohda koskaan.

JHL:läinen Ilpo Tolonen on valittu Vuoden palomieheksi 2017. Valinnan teki vuoden palomiestoimikunta, joka koostuu Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön SPEKin sekä keskeisten palo- ja pelastusalan liittojen ja muiden toimijoiden edustajista.

Miltä valinta vuoden palomieheksi 2017 tuntuu?

– Suurelta kunnialta. Sen suurempaa huomionosoitusta ei ammattipalomies voi itselleen toivoa.

Haaveilitko palomiehen ammatista jo pikkupoikana?

– En. Ensimmäisenä kiinnostivat armeijan hommat, mutta mieli muuttui, kun pääsin ylioppilasvuonna kesämieheksi Kotkan paloasemalle. Ala veti puoleensa, ja sille tielle jäin.

Miten työurasi on edennyt?

– Aloitin sairaankuljettajana, palomiehenä ja vesisukeltajana. Sairaankuljettajan viran sain 1980 ja palomiehen vuonna 1983. Sittemmin olen kouluttautunut ja toiminut esimiehenä ja palomestarina. 2000-luvun alussa työskentelin pari vuotta Haminassa apulaispalopäällikkönä ja vuodesta 2008 lähtien olen ollut Kymenlaakson pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö.

pelastuspäällikkö Ilpo Tolonen

JHL:Läinen Ilpo Tolonen aloitti palomieuransa Kotkan palokunnan kesämiehenä. Vuodesta 2008 lähtien hän on toiminut Kymenlaakson pelastasuslaitoksen pelastuspäällikkönä.

Mitä nykyisiin tehtäviisi kuuluu?

– Kymen pelastuslaitoksella on kolme pelastuspäällikköä. Omiin tehtäviini kuuluu valvonta, palotarkastukset ja riskienhallinta. Työkenttä on mielenkiintoinen, sillä toimialueella on paljon isoja kemikaali- ja puunjalostusalan laitoksia, satamia ja rautatieliikenteen solmukohtia. Joka päivä on mahdollisuus oppia uutta!

Olet toiminut palo- ja pelastusalalla pitkään. Mikä kaikki on muuttunut?

– Mikäpä ei ole muuttunut. Varsinkin alan koko koulutus on uudistunut, ja nykyään se on todella vaativa koulu.

Entä muuta?

– Sammutuskalusto on kehittynyt, mutta kenties eniten ovat muuttuneet suojavarusteet. Työurani alussa käytettiin puuvilla- ja sarkaisia sammutusalusasuja ja alle saatettiin pukea oma villapaita ja verkkoaluspaita, koska tarvittiin eristäviä kerroksia. Minulle äiti kutoi pitkävartiset villasormikkaat, jotta ranne sammutushansikkaan ja puvun välissä ei olisi jäänyt paljaaksi ja alttiiksi tulelle.

Ammattien arvostusta mitattaessa palomiehet ovat kolmen kärjessä. Mistä se kertoo?

– Siitä, että meihin luotetaan. Autamme aina, kun ihminen tai omaisuus on uhattuna, emmekä lähetä laskua perään.

pelastuspäällikkö Ilpo Tolonen

Ilpo Tolonen johti viimeksi operationaalista toimintaa elokuussa 2017, kun Kymenlaaksossa raivosi Kiira-myrsky.

Mikä on ollut urasi kiperin paikka?

– Syksyllä 1987. Saimme ilmoituksen, että Kotkan Sapokan aallonmurtajalta oli pudonnut auto mereen ja että sen sisällä on viisi nuorta. Meillä oli hyvä syy olettaa, että uhrit olisivat elossa, sillä olimme hiukan aiemmin onnistuneet pelastamaan kaksikymmentä minuuttia meressä olleen miehen.

Mitä tapahtui?

– Auto oli kuuden metrin syvyydessä ja noin 15 metrin päässä rannasta. Olin paikalla kakkossukeltajana. Ykköselle tuli jokin varustepuute mutta hän toi ensimmäisen uhrin pintaan. Vedin varusteet vauhdilla ylle: mukaan tuli lamppu, mutta puukkoa ja toista puhelinta ei ollut. Ajattelin ensin merkata auton, jotta sitä ei tarvitsisi enää etsiä. Kun kiinnitin merkkausnarua auton akselin ympäri, jäi vasen käteni jumiin. Olin osittain auton alla pohjassa mahallaan, enkä voinut mitenkään ilmoittaa pintaan kiipelistä.

Miten selvisit tilanteesta?

– Hyvällä koulutuksella ja maltilla. Painoin pään pohjamutaan ja sanoin itselleni, että hengittele, rauhoitu, mieti mitä teet. Järkeilin, että jos käsi on kerran jäänyt jumiin, on sen jotenkin irrottavakin. Ja niin aloin hiljalleen heiluttaa vasuria, kuului klonk ja käsi oli vapaa.

Kuinka kävi autossa olleille nuorille?

– Ykkössukeltaja nosti pintaan yhden ja minä neljä. Rannalla aloitettiin heti elvytys ja sitä jatkettiin sairaalassa, mutta hälytys oli tullut liian myöhään. Ainoa autosta pelastunut oli joutunut kävelemään lähimmälle puhelinkioskille noin kilometrin, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Se isänpäivänaamu ei unohdu koskaan.

JHL:n tiedote Vuoden palomiesvalinnasta löytyy tästä.

SPEKin tiedote Vuoden palomiesvalinnasta löytyy tästä.